Appiukkoni Tapani on pitkän linjan lintuharrastaja. Hän on tehnyt useita kertoja Lapin-lintujen bongausretken pohjoiseen. Pääsin mukaan tämänvuotiselle turneelle.
Matkalla oli kaksi tukikohtaa. Ensimmäinen, Raattama, sijaitsee Pallastunturin vieressä Kittilän kunnassa. Saavuimme Raattamasta varatulle vuokramökille maanantaina 27.6. iltapäivällä. Suomea riepotteli helleaalto ja lähemmäs 30 asteen lämpötilat olivat vallalla Lappia myöten. Tunturipatikalla saattaisi tulla kuuma.
Varhain tiistaiaamuna suuntasimme Ounastunturin korkeinta huippua, Outtakkaa kohden:
Matkaa Outtakkalle ja takaisin kertyi reilut 20 kilometriä. Huipulla joimme kahvit, ja sitten takaisinpäin. Palatessamme olimme lähes törmätä riekkoon, joka räpisteli nopeasti pakomatkalle. Tunturikiurua haimme hyvän tovin eräällä rinteellä, kun BirdNET-sovellus väitti sellaisen päästävän alueella ääniään. Emme kuitenkaan löytäneet muuta kuin kivitaskuja. Äänimaailmasta piti puolestaan huolen tunturinummien tyyppilintu kapustarinta, jonka piipitystä saikin kuulla lähes päivät läpeensä. Nähdyksi tulivat myös keräkurmitsa, tunturikihu sekä pikkukuovi.
Outtakkalta palatessa oli kovin piristävää pulahtaa upealta rannalta vilvoittavaan Hietajärveen. Hietajärven ohi tuli juostua vuosi takaperin, ja samalla harmiteltua, kun ei ollut aikaa uida noin hienossa paikassa. Tulipa sekin nyt tehtyä.
Montellin majan kierros
Toisena patikkapäivänä suuntasimme Hetta-Pallas-klassikkoreitillä olevalle Montellin majalle ja kiersimme sitä ympäröiviä keroja.
Viimeisen keron huipulla pari poroa teki tuttavuutta. Sitä ennen oli pistäydytty Nammalakurun autiotuvassa päiväkahvilla, suojassa auringolta ja verenimijöiltä. Retken lintuhavaintoihin kuuluivat heti alkutaipaleella nähty pohjantikka sekä kiiruna, jota haeskeltiin kuumeisesti, ja joka löytyi vihdoin viimeisen keron päältä.
Karigasniemeen
Raattaman seikkailujen jälkeen suuntasimme edelleen pohjoisemmaksi, Norjan vastaiselle rajalle Karigasniemeen. Sinne mennessämme kävimme katsomassa erään kahvilan ikkunasta reissun upeinta lintua – vaikkakaan siinä ei ollut samanlaista löytämisen hohtoa kuin tuntureilta kohdetta hakiessa. Taviokuurnat ja monet muut linnut söivät appeitaan lintulaudalta ikkunan toisella puolen, kun matkaajat nauttivat kahvia ja lounasta vieressä.
Karigasniemellä majoituimme Camping Tenorinteen vaatimattomaan, mutta oikein kelpo mökkiin. Asettumisen jälkeen suuntasimme läheiselle Ailigakselle, saamelaisten pyhälle tunturille. Ailigaksia on kolme ja tämä on niistä korkein (620 m). Ailigaksen maastoilla tuli nähtyä muun muassa useita tunturikihuja.
Seuraavana päivänä oli luvassa tuntureiden makuun päässeille jaloille hieman erilainen kokemus. Kumisaappaat jalkaan ja uhanalaiselle palsasuolle nimeltä Piesjänkä:
Piesjängän reissulla kiikareihin osuivat ainakin tylli, liro ja mustaviklo. Sanonta siitä, että hyttysiä on mustanaan ei ollut suolla yhtään liioiteltua. Kahvitauolle nousimmekin jonkin rinteen päälle.
Hikisen suokeikan jälkeen sauna ja pulahdus Inarijoessa tekivät terää. Kuvassa yllä vastarannalla Norja. Kuulemma kahlaamalla pääsee vastarannalle, joku oli kokeillut.
Seuraavana päivänä reissu oli paketissa. Oli aika palata kotiin vielä muutaman lintupysähdyksen ja Iissä yöpymisen kautta. Jalkapatikkaa tuli mittariin yhteensä 70 kilometriä ja 2 000 metriä pystysuoraksi muutettua nousua (sekä laskua). Eri lintuja tuli Tapanin rosteriin yli 50.
Loikokulma 