Lauantaiaamuna rullasin Porin keskustan halki Tomin luo kellon näyttäessä kahdeksaa. Liikkumisessa aamulla on jotakin vivahteikasta. Vieläkin aikaisemmin olisi voinut olla matkalla.

Tie vei päiväreissulle Joutsijärven Sisälmystenlahden autiotuvalle. Reilut 30 kilometriä sinne, ja vähän vähemmän eri reittiä pitkin takaisin.

Menomatka kulki etappeja Ruosniemi – Järvikylä – Paluksentie – Harjakangas – Laviantie – Lahnajärventie – Järventaustatie – Kakkurintie. Oli asfalttitietä, mutta myös sitä parasta: kovaksi tamppaantunutta kapeaa hiekkatietä hienojen metsämaisemien ympäröimänä.

Kymmenisen kilometriä matkaa tehty. Nyt metsätiellä tauon paikka.

Aina lopuksi täytyy tulla haasteita, jotta päämäärää osaa arvostaa. Kakkurintien varrella oli tehty hakkuita ja ehkäpä siksi tielle oli ajettu aikamoista kivenmurikkaa (metsäkoneiden pitoa parantamaan?). Tuskaahan se oli alumiinirunkoisella ja -haarukkaisella pyörällä ajella. Kolme kilometriä tuskaa.

Kakkurintien parkkipaikalta johti vielä puolisen kilometriä metsäpolkua maaliin. Polkupyörä lähti mukaan matkalle, mutta se olisi pitänyt jättää parkkiin: Talutushommiksi meni, eikä mitenkään kevyeksi puhteeksi.

Sisälmystenlahden autiotuvan edustalla nuotiopaikalla oli seurue. Moikkasimme ja siirryimme rannan äärelle. Ensin fiilisteltiin laiturilta näkymää Joutsijärvelle. Täydeltä terältä tarjoiltu aurinko laittoi järven kimmeltämään koko komeudessaan.

Joutsijärven äärellä Sisälmystenlahden autiotuvan rannalla.

Oli lounasaika, joten Tomilta Trangia esiin. Pastaa hänelle, tonnikalaa ja nuudelia minulle. Veden kiehuminen vienossa tuulenvireessä otti aikansa. Pohdimme, että seuraavalla reissulla kokkaillaan sitten kaasukeittimellä.

Lounaan päälle tietysti kahvit. Aeropressiä en ollut käyttänyt hetkeen ja etenkin maastossa tulee lisävivahteita muun muassa kahvin sekaan päätyvien neulasten muodossa. Lopputulos oli kuitenkin kelpo. Ja ainahan kahvi tuntuu luonnon äärellä hyvälle maistuvan.

Kahvien jälkeen oli aika suunnata takaisin. Kurkistin autiotupaan. Makuulaverit, pöytä, tarvikkeita. Ilmassa tuoksui käsidesi, tai vanha viina.

Sitten runtattiin eli tunkattiin pyörien ja pakkausten kera läpi metsäpolun. Kakkurintiellä taas tekohampaita ja ohimopultteja löysyttänyttä tärinää kolme tuhatta metriä, olkaa hyvä (kiitos).

Paluureitti meni Kullaantielle ja Paluksen läpi. Sitten Harjunpääntietä Ruosniemeen. Peltoaukeiden reunustama reitti tarjoili tanakkaa vastatuulta. Etenkin polkupyöräni sivulaukkuviritys tuntuu tarjoavan hyvän tarttumapinnan tuulelle. Kotiin päästyä jalat tärisivät uupumuksesta.

Silti: Olipa taas hyvä reissu!

3 vastausta artikkeliin “Porista Sisälmystenlahdelle – Päiväreissu pyörällä

  1. Kovin tuttu tarina, olisi pitänyt lukea tämä jo eilen 😀

    Oli Kakkurintie edelleen aika ankeassa kunnossa, varsinkin ilman maastorenkaita ja kuormana 115kg kuski ja 15kg varusteita. Yritin myös taluttaa pyörän sisälmystenlahdelle, mutta eihän siitä mitään tullut kun pyörän päällä on 15kg lastia. Käännyin ympäri ja jäin Kakkurintien varteen yöksi. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s